Kimin kilpailukausi 2017

Aloitan kiittämällä Footbalancea uusista pohjallisista, joiden avulla olen saanut pidettyä jalat ehjänä ja kestämään pyörän ja juoksun rasituksia paremmin. Haluan myös kiittää ompelija Sanna Lylyä hienon työn johdosta kisapukuni lahkeiden laajentamisessa.

DSC_8778 dsc_8779.jpg

Kauteen mahtui paljon uusia opetuksia, joita kantapään kautta pääsin sisäistämään, mutta myös jättionnistumisia ja uusia ennätyksiä! Alkukausi lähti hieman yskien käyntiin, mutta suoritukset vain parani loppua kohden.

Tammikuussa Ironman 70,3 Dubai: Vahvan pyöräosuuden (2:05) siivittämänä olin juoksemassa kohti urani toista 4h alitusta. Mutta haaveet kariutuivat juoksuosuudella syntyneeseen valtavaan rakkulaan jalkapohjassa, urakka päättyi keskeytykseen 14km kohdalla.

IMG-20170130-WA0012 (2)

 

Toukokuussa Ironman 70,3 Mallorca:

Kaikin puolin heikko suoritus. Uinti oli kohtalainen kun nousin Andi Dreitzin kanssa vedestä samaan aikaan. Pyöräosuus lähti heikosti liikkeelle, en pysynyt Dreitzin junassa, jalat huusivat maitohappoa eikä vauhti ollut päätä huimava. Ajoin jopa yhdestä ympyrästä harhaan 10km kohdalla. Pyöräaika oli 6min tavoitetta hitaampi ja jalat selvästi väsyneempiä kuin suunniteltu. Juoksu lähti hitaasti liikkeelle kun jaloissa ei ollut ruutia eikä hengitys kulkenut palleakrampin takia. Keskeytys 4km kohdalla.

8_d-836779-DIGITAL_HIGHRES-1745_037740-7454894

Tästä jäi paljon jälkianalysoitavaa: Henkinen latautuminen ei ollut kaikkein paras, työkuormitus oli ollut voimakasta ennen kisaa. Pyörän säädöt olivat pielessä, satula oli jäänyt liian korkealle, jolloin polkemisesta tuli iskevää eikä voima siirtynyt asfalttiin ja vaati turhaa runttausta. Pyörällä join liian vähän vettä geeleihin nähden, mikä todennäköisesti aiheutti tukoksen vatsalaukkuun ja palleakrampin. Teknisellä pyöräreitillä on todella vaikea löytää hyviä hetkiä juoda. Pillipullo voisi ehkä hieman madaltaa kynnystä hörppästä, täytyy pistää mietintämyssyyn.

 

 

Kesäkuussa ETU puolimatkan Euroopanmestaruus kilpailut, Herning Tanska:

p1030132.jpg

Latautuminen oli tällä kertaa loistava, fiilis hyvä ja itsevarma. Pyörän säädöt sekä pyöritysteniikka löytynyt, juoksussa vahva pohja ja hyvä tuntuma. Tunsin jo ennen kisaa että nyt tulee se läpimurto, jota olen pitkään odottanut. Keli oli sopiva, aurinkoinen vaikka vähän vilpoinen +17 astetta.

Uinti sujui hyvin 24min pintaan, uinnissa en joutunut ollenkaan puristaa, nousin minuutin 7 hengen kärkiporukkaa jäljessä mutta kuitenkin ennen Dreitzia. Pyörälle pääsin Dreitzin matkaan ja ensimmäisellä kilsalla saatiin kärkiporukka kiinni, tiesin että tässä kun pysyn niin kisasta tulee onnistunut! 2km kohdalla kuitenkin sattui se mitä en osannut odottaa. Jaloista rupes kramppaa molemmat etureidet, pakarat ja lonkankoukistajat samaan aikaan. Tiesin mitä oli tapahtumassa, minulle oli tulossa hermostollinen lukkotila, en tiedä virallista lääkinnällistä termiä koska lääkäritkään ei sitä tiedä. Lihakset vetävät alaraajat täysin suoraksi eikä suostu edes passiivisesti pyörimään kammen mukana. Kipu lihaksissa on niin terävä ja pistävä että pakko oli jättäytyä hyvästä pyöräjunasta. Ajattelin että jos poljen hetken aikaa rennosti niin menisi ohi. Turha toivo, tilanne paheni ja jouduin pysähtyä ja kiipeämään pyörän päältä pois, heitin kypäränkin nurmikolle ja mietin että mitäs hittoa on tapahtumassa, urani paras kisa on kariutumassa jo pyörän alkumetreillä. Hetken seistyäni yritin kiivetä pyörän päälle. Sain pari polkasua tehtyä ja rupesi kipu tulemaan takaisin niin voimakkaasti että itkien poljin noin 100m kunnes taas pakko pysähtyä. 15min ajan yritin epätoivoisesti lähteä liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan, ohjaustangon kädensijat kastuen kyyneleistä tein raskaan päätöksen keskeyttää.. Vasen jalka oli pahempi, se sai laahata maata pitkin kun oikealla jalalla yritin pyörällä linkuttaa takaisin T1:seen. Keskeyttämisen raskin vaihe oli edessä.. Puhelinsoitto faijalle, joka innokkaana jo etsii hyvää kuvauspaikkaa pyöräosuudelle ja odottaa saapumistani sinne kärkiryhmässä. Sitä pettymyksen ja häpeän määrää on vaikea kuvailla kun järjestäjän lainapuhelimella soitan ja kerron etten päässyt T1:stä pidemmälle.. Tämä oli jo kolmas puolimatka putkeen joka päättyi keskeytykseen. Joka kerta keskeytyy aiemmin ja aiemmin, tämä rupesi jo käymään itseluottamuksen päälle.

 

Sprinttimatkoja Suomessa ja Hollannissa

 

Kesäkuussa SM Sprintti

Kuusijärvellä meni aika ennalta-arvattavan sapluunan mukaisesti. Mukana Joel af Hällström, Henrik Goesch, Tuomas Lampainen, Darby Thomas.

DSC_0943

Uinnissa jäin Henkalle parikymmentä sekunttia, kesti reilu 5km ajaa hänet kiinni. Kärkiporukassa oli myös Joel. Tiesin että Henkka juoksee minua lujempaa ja että takaa tulee kovia juoksijoita, joten minun oli pakko polkea reippaasti. Henkka teki tietysti kaikkensa sotkeakseen kilpailuni, Henkalla takaa-ajatuksena Turkulaisten kaksois tai ehkä jopa kolmoisvoitto Lampaisen ja Darbyn kanssa. Minun olisi pitänyt rykästä pyörällä irti ja polkea yksin, mutta matka oli lyhyt ja Henkka kuitenkin polkee sen verran vahvasti että joutuisin tekemään niin kovasti töitä tiputtaakseen hänet etten pystyisi enää järkevästi juoksemaan sen päälle.

DSC_0983

Vedin käytännössa koko pyöräosuuden, Joelin ottaessa muutaman lyhyen vetovuoron. Henkka keikkui vain peesissä koko matkan. Hyväksyin jo silloin kakkossijan kisassa, tavoite oli enää pitää huolen ettei takaa pääse muita turkulaisia yllättämään.

dsc_0992.jpg Lahkeet kireinä pyöräosuuden jälkeen.

Henkka ampaisi juoksussa helposti kärkeen tuoreilla jaloillaan, eikä hän joutunut edes koville pitääkseen minut takanani. Oma juoksuni oli kohtalainen vaikka vikalla kilsalla rupesi kylki pistämään.

DSC_1216

 

Heinäkuussa ETU Cup Holten Sprint, Hollanti.

Vähäiseksi on jäänyt ETU cupin kisat viimevuosina, taisi olla 2012 Turkin Alanyassa edellinen startti, näin ollen ETU pisteitäkään ei ole päässyt kerääntymään ja starttasin Holtenin kisaan sijalta 69/71 kisailijan joukosta. Lähtönumero määräytyy sen hetkisen rankingin mukaisesti.

Uinti oli laiturilta hyppy, joka onnistui melko hyvin. Lyhyenä tappina jään aina puoli vartalonmittaa hypyssä pidemmille vastustajille, mikä asettaa minut vaikeaan tilanteeseen kun alkuryysis on pahimmillaan. Ensimmäiset 200m taistelen keskellä ryysistä ikävästi puoli vartalonmittaa muiden takana, ympärillä olevat vastustajat ovat minua kaikki 20kg painavampia ja 2 päätä pidempiä pitkillä raajoilla, vesikamppailussa heidän keskellä jään usein pahasti pinnan alle enkä pääse toteuttamaan omaa uintitasoani. Yleensä ryysiksen hälvettyä pääsen nostamaan sijoitustani uinnissa. Tällä kertaa kun viimeiseltä kääntöpoijulta lähdettiin kohti rantaa olin koko matkan pahassa sumpussa, joka ei liikkunut kovin lujaa mutta oli sitä kovempaa hakkaamista. Nousin vedestä hiukan kisan puolivälin jälkeen.

holten

Vaihto sujui kohtalaisen hyvin, vaihtoalueella oli kamala alusta, voimakkaasti muhkurainen pitkäruohoinen nurmikenttä johon laitettu vielä muhkuraisempi vaihtoaluematto, maton ”rypyt” olivat paikoin 30cm korkeita esteitä. Pyörää taluttaessa ote lipesi satulasta voimakkaan pomppimisen takia mutta sain onneksi siitä vielä kiinni ennen kuin ehti mennä omiaan.

Pyöräosuus alkoi kovalla tykityksellä keskellä ryysistä. Harmillisesti näin 200m päässä miten siellä muodostui iso pääjoukko, yritin kaikkeni mutta en päässyt siihen porukkaan ennen kuin se lähti kuin juna. Ympärilleni kerääntyi sitten noin 15 hengen joukko melko heikkoja pyöräilijöitä. Jos olisin uinnissa ollut 15sek nopeampi, olisin päässyt pääjoukkoon mukaan, järkyttävän pienistä marginaaleista kyse näissä kisoissa. Pyörällä olisin polkenut yksin vähintään samaa vauhtia kuin tässä porukassa, huomasin vetäväni usein reilu minuutin vetovuoroja ja peesiin kun siirryin, niin meni aivan pk vauhdiksi. Korttelialueelle tultaessa ryhmittäydyin aina joukon kärkeen välttääkseni potentiaalisia massakaatumisia märällä sateisella reitillä. Mutkat otin omaan turvalliseen tahtiin ja niiden jälkeen minulla oli aina 30m kaula muuhun porukkaan jolloin poljin useamman minuutin yksin rauhassa ennen kuin saivat kiinni. Harmittamaan jäi kun en päässyt tässä kisassa ollenkaan hyödyntämään pyörävahvuuttani. Peesikisoissa sitä pääsee vain niin kovaa kuin ryhmä menee, ei auta vaikka olisi yksin ryhmää kovempi, innokkaana sitä vain väsyttää itseään muiden hyödyksi.

Juoksuosuus lähti lennokkaasti, pari tyyppiä mun pyöräporukasta juoksi kovaa enkä pysynyt vauhdissa, mutta heidän selkänsä näkyi edessä koko juoksumatkan aikana, ja ohitin itsekin muutaman hitaamman juoksijan edellisestä pyöräporukasta. Mielestäni juoksin kovaa ja onnistuneesti, juoksuaika 18min päälle kertoo kumminkin vauhdin olleen aika hidasta. Lopputuloksissa olin kuitenkin noussut sijalle 47. mikä on mielestäni ihan kelpo suoritus lähtörankingin 69.sijaan verraten. Hyvää kokemusta tuli ja hauskaa oli, näitä lisää!

 

Heinäkuussa SM Supersprint Joukkuekilpailu Tampereella tarjosi jännitystä ja draamaa

Kilpailukonsepti on uusi Suomessa mutta tuttu ITU kisoista maailmalla. Kilpailumatkat ovat lyhyet ja hieman vaihtelevat kisapaikasta riippuen, Uinti 200-400m, Pyöräily 5-10km ja juoksu 1,5-3km. Joukkueessa neljä kilpailijaa, joista jokainen vetää kaikki lajit läpi vuorollaan ja pyöräosuudella on peesaaminen sallittu.

SM-kilpailuissa oli poikkeuksellisesti vain 3 kilpilijaa joukkuetta kohden, koko joukkue piti kuitekin olla samasta seurasta. HelTrin joukkueemme koostui nuoresta miesjoukkueesta: Minä MYL, Timi Malinen ja Lauri Marekwia M19. Vastassa oli vantaalta ja turusta kovat kokeneet joukkueet.

 

Timi hoiti avausosuuden mallikkaasti pysyen Vantaan Arttu Hirsin kovassa vauhdissa hyvin. Arttu tuli ensimmäisenä vaihtoon ja lähetti Vantaan Mikko Purhosen liikkeelle. Minä pääsin alle 30sek takaa-ajo asemasta tykittämään meidän joukkueen toista osuutta. Oletin uinnilla saavani Mikkoa kiinni, mutta Mikko ui vahvasti ja piti kärkipaikkaa vaihtoalueelle tultaessa. Tulin vaihtoalueelle ehkä 10sek perässä, nopean vaihdon myötä menin vaihtoalueella Mikosta ohi. Peräkanaa tultiin vaihtoalueelta ulos, tähtihetkeni tuli kun TV kamerat seurasivat nyt jokaista liikettäni ja tarkkaan kuvasivat pyörän päälle kompurointiani monesta kuvakulmasta. Mikko sai ilmaiseksi 10sek kaulan, jota lähdin kiukkuisena ajamaan takaa. Pieni takaisku käynnisti minussa semmoisen raivorunttauksen että nyt oli pyörän ketjun vetolujuus koetuksella. Pyöräreitti oli minulle suotuisaa kortteliajoa. Saavutin Mikon noin 1km kohdalla, ajoin rauhassa viereen ja Mikon asettuessa peesiin kuulin hänen puuskutuksensa. Mikko oli vasta asettumassa peesiin kun iskin suoralla ja alamäkeen, isku on tehokkain kun sitä vähiten odottaa. Pääsin ajamaan loput pyöräosuudesta yksin, nautin tiukoista mutkista ja kiihdytyksistä. Tulin vaihtoon yksin ja juoksuosuuden ensimmäiset askeleet olivat niin ripeät että sutivat ja piti ottaa 4-veto lähtö. TV kamerat ja kommentaattorit olivat taas kärppänä paikalla ikuistamassa töppäyksiäni. Juoksu kuitenkin kulki lennokkaasti ja sain kasvatettua joukkueellemme noin minuutin johtoaseman kun lähetin Laurin ankkuriosuudelle.

img-20170707-wa0001.jpg

Lauri veti sissinä uinnin ilman märkäpukua kylmässä vedessä ja vahvasti vetikin, Pyöräosuuden viimeisellä kierroksellaan oli hieman raskasta jalkaa havaittavissa, perässä tuli Turulta kaksi vahvaa joukkuetta ja Vantaan joukkue kovaa. Yli puolen minuuten johtoasemassa pääsi Lauri vielä vaihtamaan juoksuosuudelle, vaihtoalueella kuitenkin huono tuuri jatkui kun Lauri ei löytänyt omaa laatikkoaan jossa juoksukengät odottivat. Vaihtoalueella vallitsi muutenkin täysi kaaos näin kisan loppupuolella, märkäpukuja oli lentänyt vääriin laatikoihin ja pyöriä aseteltu toisten kilpailijoiden paikalle, tämä sählinki meni kyllä täysin kilpailunjärjestäjän piikkiin, mitään numeroituja paikkoja alueella ei ollut. 20sek meni kunnes Lauri löysi kenkänsä ja pääsi liikkeelle 10sek johtoasemassa. Kova pyöräily ja vaihtoaleella taistelu oli syönyt Laurilta terävimmän juoksuterän, takaa tuli turun joukkueen Lampainen niin lujaa että kypärätkin lenteli vaihtoalueella. Kovan juoksutaistelun ja kilpailun voiton vei lopulta turun joukkue Laurin juostessa joukkueemme hienosti hopealle vain 10sek voittajia perässä. Tiukka ja jännittävä kilpailu siis loppuun asti.  Ikinä en ole mistään kisasta saanut henkitorven noin voimakkaasti vereslihalle. Aivan mahtava fiilis ja hauska kisa!

 

Seuraavana päivänä kävin vielä huvikseni kisaamassa Kuopiotriathlonin sprintin.

Uintiosuus oli väsynyt ja hapottava mutta liikkui se nyt kumminkin.

img-20170713-wa0010.jpg

Pyöräosuudelle lähdin maantiepyörällä ja peruskypärällä vaikka kisassa oli peesikielto ja tempopyörät ja tippakypärät sallittuja. Reitti oli täysin tempopyöriä varten tehty kun pitkää suoraa edestakaisin. Heti pyöräosuuden alussa huomasin etten kykene edes puolimatkan kisatehoihin kun eiliset hapot lihaksissa niin järkyttävät vielä. Rullasin sen minkä pääsin turhia runttaamatta. Rissasen Jarmo tuli lentäen tempopyörällään ohi pyörän puolivälin jälkeen.

19943030_1379392578762518_5928029352548185774_o.jpg img-20170711-wa0004.jpg

Juoksuni oli myös voimatonta, pyrin lähinnä ylläpitää puhdasta tekniikkaa ja rullata mukavuusalueella. Kisan jälkeen huomasin takajarrun kääntyneen toiselta puolelta täysin kiinni vanteeseen, liekö ollut koko kisan ajan en tiedä eikä sillä täällä sen väliä. Ei ollut ehkä viisain päätös startata mutta vaikea keksiä kivempaa tekemistä kun kerrankin osui harvinaisuus, eli lämmin kesäpäivä, kohdalle. Nyt sitä breikkiä, sano kroppa!

 

 

 

Kesälomabreikki heinäkuussa

vene1

Minulle tuntuu toimivan kisoja ajatellen hyvin ottaa pieni breikki treeneistä keskellä kesää, joskus olen lähtenyt pyöräretkelle, tänä vuonna erilailla. Teltta, makuupussi ja trangia busteriin ja viikoksi vesille!

vene2

Ai että oli makoisaa seikkailua! Muutamat ensimmäiset päivät oli sateisia ja myrskyisiä, sain yhden keulaköydenkin poikki rantautuessani Rövarnille myrskykelissä. Minä kumminkin nautin seikkailuista eteenkin merellä, eikä pienet vastoinkäymiset kasvata muuta kuin luonnetta. Luonnossa kaikki ruoka maistuu niin hyvältä, myös pussipasta suoraan trangian kattilasta, joka syömisen aikana täyttyy sadevedestä. Porkkalan selän ylitystä en pikkubusterilla myrskyn aikana päättänyt toteuttaa, vaikka ajatus hieman houkuttelikin. Jäin porkkalanniemen uloimmille kalliosaarille yöksi, oli juhlava tunne olla yksin niin kaukana merellä missä ei taatusti muita ihmisiä tule vastaan. Loppureissu oli sitten yhtä nautintoa aurinkoisessa säässä porkkalanselän länsipuolella.

vene3

Mahtavimpia ilmiöitä, kun pääsi porkkalanselän yli, oli suomenruotsalaisuuden yleistyminen, ruokakaupan nimi ei ollut enää K-kauppa vaan Barösundsboden, kaikki veneilijät, kaupan kassatädit ja muut puhuivat minulle lähtökohtaisesti ruotsia ja tunsin heti kuuluvani joukkoon. En tiedä sitten johtuiko ilmiö pukeutumistyylistäni (Valkoinen HellyHansen purjehdustakki). Vaikka mielelläni elelin pääosin grillimakkaralla koko viikon, oli hangossa pakollinen pizzapaikka käytävä kokeilemassa ja lapsuuden muistoja muistelemassa. Muistelin pienenä että tässäkin kaupungissa pärjäsin äidinkielelläni hyvin, ja pizzaravintolaan tullessani kysyin ruotsiksi olisiko pöytää yhdelle, johon sain ruotsiksi myöntävän vastauksen. Kävellessäni pöytäni luo kuulen sanat ”Hei Kim! Tule meidän pöytään istumaan”. Millisekunnin ajan en ollut kuulevani tuota vierasta kieltä, mutta hyväksyin lopulta ruotsalaisidyllin murentumisen ja liityin hyvän ystäväni Sebastianin pöytään, missä venekeskustelut jatkui suomeksi.

 

Lomat lusittu ja armoton kisaputki edessä!

Urakka koostui 5 kilpailusta 4 viikon sisällä:

  • Sala Silverman, Puolimatka Ruotsi.
  • SM Olympiamatka, Ahvenanmaa
  • PM Sprintti, Tanska
  • PM Supersprint joukkueviesti, Tanska
  • Ironman 70,3 Rügen

 

Viikkoa ennen Sala Silvermania sain pyörän kulkemaan loistavasti. Minun piti vain mennä testaamaan kisakiekkoja ja tempokypärää yhtenä arki-iltana. Päätin sitten extemporé kellottaa kuusijärven 10km temporeittiä ympäri, runttasin tuntumalla pikkusen yli puolimatkan tavoitetehoa, eli en edes epämukavuusalueella. Sekkari pysähtyi aikaan 13:07!! Mikä on minulle uusi ennätys sillä reitillä. Loppukausi sai siis hyvän alun.

IMG_20170817_125135_345

 

Elokuussa Sala Silverman: Pyörästä tuli luotijuna!

Toissavuoden kisan voittajana tunsin itseni melkein julkkikseksi kun kaikki kyläläiset ja kisajärjestäjät tervehti ja kyseli kuulumisia ja tavoitteita tälle vuodelle. Tämä tietysti loi jonkin verran ennakkopaineita kisaan.

Kisa-aamu oli sateinen ja sitä vettä tuli todella kaatamalla herätyksestä lähtien. Vaihtoalueen kun sain laitettua, niin oli jo lätäköt pyöräkengissä, juoksukengät pidin muovipussin sisällä.

2

Uinnin startti sujui hyvin, pääsin heti kärkikolmikon kanssa irti ryysiksestä. Viimevuoden voittaja kauhoi edelle ja yritin peesissä pysytellä parhaani mukaan, tyyppi ui kovaa mutta todella mutkittelevasti ja minulla meni enemmän energiaa jalkojen löytämiseen siinä mutkittelussa että tipuin peesistä jossain välissä. Uinnissa kaatosade ei haitannut mitään, näkyvyys oli huono mutta poijut olivat yli 2m korkeita ja näkyi helposti, kärkeä ohjasi myös kajakki. Uinnista nousin Elite startin kakkosena noin 20sek kärjestä, kanssani nousi viestijoukkueiden kärki. Uintiosuuden aika 23:51.

5

Pyörän startti oli hiukan hankala kun kengät ei sujahtanut märkänä jalkaan kovin helposti, täytyy jatkossa keksiä talkille korvike jos märkä kisa. Otin pyöräilyn ekat 3km melko maltillisesti ja yritin vain löytää oikean rytmin pyörittämiseen ja välttää kramppeja. 4km kohdalla ohitin kärkimiehen, hetken mietin että jäiköhän roikkumaan perään, mutta kun 10min päästä vilkaisin taakseni ei näkynyt moneen sataan metriin, aavistin tässä vaiheessa että taisi voitto tulla ellei haavereita satu. Kaatosateessa lainehtivilla teillä oli hankala ajaa kun lätäköt peittivät kuopat ja epätasaisuudet, mutkat piti ottaa maltilla, ja visiiri oli jatkuvasti sumussa. Ennen jokaista mutkaa piti sormella pyyhkiä pahimmat huurut pois, muulloin ajoin niin sumeella näkyvyydellä että hädin tuskin erotin missä kaista menee.

9

Pyöräosuus koostui 3:sta yhtä pitkästä kierroksesta, matkaa kertyi kokonaisuudessaan 89,3km eli hitusen alimittainen muttei mielestäni niin paljon etteikö ajat olisi vertailukelpoisia. Reitti on Salassa haastava, mutta nopea jos sen osaa ajaa! Täynnä teknisiä mutkia ja lyhyitä kumpuja, nousumetrit jäävät vähäisiksi tuskin edes 400m. Kisassa en käytä sykemittaria tai wattimittaria, ainoastaan sekuntikelloa seuraan. Pyöräosuuden suunnitelma oli puskee tasaisella tuntumalla ilman runttausta, kellosta tarkistaa jokaisen kierroksen kohdalla väliaika, minun piti tehdä 42-43min kierroksia. Ensimmäinen kierros meni 40min ja seuraava meni 39min, viimeisellä päätin pikkusen himmata toivoen että juoksuosuudelle jäisi edes vähäsen ruutia. Pyöräosuuden aika ja oma ennätys: 2:01,23.

Onneksi juoksukengät ja sukat odottivat kuivina muovipussissa. Juoksuosuus koostui kolmesta kierroksesta. Juoksukierroksesta 2/3 oli kärrypolkua, ja 1/3 asfalttia. Juoksu oli haasteellista kun jatkuva kaatosade oli tehnyt poluista liukasta mutavelliä.

17.jpg

Teknillisesti juoksu pysyi aika hyvin kasassa, tehoja en saanut kovin paljon irti enkä kierroksia nostettua. Juoksin kyllä vähän turhan mukavuusalueella kun juoksun aikana jo totesin että ei tämä mitään kidutusta ole. Juoksuosuus taittui turhan maltilliseen tahtiin 1:29:04 mikä on 4min hitaampi kuin pari vuotta sitten. Kisan kokonaisaika oli 3:56:16 mikä oli myös kisan voittoaika ja uusi reittiennätys.

 

Elokuussa SM Olympiamatka Ahvenanmaa.

Viime vuonna voitin elämäni ensimmäisen miesten sarjan SM kullan kyseisellä matkalla kuopiossa, nyt oli luvassa ensimmäinen kerta sitä puolustamassa. Edellisen viikon puolimatkalta palautuminen oli sujunut hyvin. Viikko kului lähinnä levon merkeissä, tuntumaa yritin vain ylläpitää. Vesi oli ahvenanmaalla kylmää, muuten keli vaikutti hyvältä. Pyöräreitti oli kuin tehty tempoajoon, eli peesistä tulisi saamaan suuren hyödyn, mikä ei lohduttanut minua. Lähdin kisaan sillä suunnitelmalla että uinnissa kärkiryhmässä ylös vedestä, pyörällä peesiporukassa jalkoja säästellen ja vähän ennen puoltaväliä isku ja yksin loppumatka kasvattaen eroa noin minuutin, sen turvin arvioin pystyväni voittaa. Pahimmat vastustajani olivat Arttu Hirsi ja Panu Lieto, mukana perinteiseen tapaan venäläisiä mutta tällä kertaa vain Georgii Kaurov joka on joka vuosi minut voittanut.

Uinti oli rannalta juoksu, missä häviän aina lyhyiden jalkojeni takia hieman. Uinnin lähtö oli minulle ruuhkainen ja jouduin aloittamaan uinnin 10m muita aiemmin muiden vielä juostessa syvemmälle. Alkuryysiksessä en löytänyt Artun, Panun tai Kaurovin jalkoja, pienen taistelun jälkeen huomasin että olivat karanneet 15m päähän, kylmä vesi kangisti käsiäni nii että en pystynyt tahtia kiristämään. Vierelläni ui M19 sarjan Timi Malinen, joka ui nykyään vahvasti ja totesin että jos uidaan vahvasti niin muita ei jää roikkumaan peesiimme. Alkumatkasta Timi hoiti veto-osuuden, puolimatkassa oli uudelle kierrokselle käätyminen, yhtäkkiä 10m edessäni polski joku enkä aluksi hiffanut kuka siinä oli kun luulin kärkiryhmän olevan 30sek päässä. Panu lieto se siinä, päätin tykittää päästäkseni Panun matkaan tokalle kierrokselle. Pääsin noin 3m päähän kunnes panu nous pystyyn ja luikki kohti rantaviivalla olevaa poijua. Hävisin taas niin paljon vedestä ja veteenjuoksussa että juuri kun olin saavuttamassa niin panu luikki 30m päähän eikä minulla sitten enää ollut rahkeita lähteä uudelleen kirimään kiinni. Timi tuli taas rinnalle ja hän veti hetken matkaa kunnes vedin loppumatkasta. Panu pääsi kärkiporukassa Artun ja Kaurovin kanssa ylös, Timin kanssa oltiin reilu 50sek perässä. Minulla vaihto hieman ontui, vanha märkkäri ei tahtonut irrota.

IMG-20170831-WA0014

Pyöräilyn aloitin huonommissa asetelmissä kuin olin suunnitellut. Aloitin pyöräilyn ekan kilsan aika maltilla Timi perässäni, kun rupesin saamaan rytmistä kiinni pistin dieseliin turbon päälle ja lähdin metsästämään kärkiryhmää joka välillä vilahti näkyvissä pitkän suoran päässä, mutkat otin vauhdilla ja Timi jäi odottamaan seuraavaa porukkaa, jossa myös kovia menijöitä mm. Joona Tuikka ja Ilkka Utriainen. Pyöräosuus koostui kahdesta edestakaisesta lenkistä. Sain porukan kiinni noin 4km kohdalla ja aika hapoilla olin, pakko oli saada vetovuorot pyörimään mutta vetohalut olivat porukassa vähäiset, Panu ja Arttu veti välillä 10sek ja minä 60sek. Ryhmässä rupesi huoli kasvamaan venäläisen aikeista viedä meiltä palkintorahat kun ei osallistunut vetotöihin ollenkaan, sitä myöten vetohalut loppui muiltakin, venäläisen tiputtamiseen ei ryhmästä löytynyt paukkuja. Hyvin ontuvaa pyöräilyä tultiin muutama kilsa takaisin kohti kisakeskusta, vedin pitkiä 1-2min vetovuoroja samalla miettien miten pääsen tilanteesta fiksuiten, tätä menoa takana olevat ryhmät saavat meidät kiinni enkä minä halua aloittaa juoksua muiden kanssa samaan aikaan. Yhden vetovuoroni noin minuutin kohdalla otin mutkan tyypilliseen tapaani ja perääni aukesi 20m rako, jatkoin polkemistani ja ajattelin että tulevat kiinni jos tulevat mutta en nyt rupee jarruttelemaan. Eivät tulleet seuraavan minuutin aikana edes lähemmäksi joten pistin taas dieseliin turbon päälle ja lähdin omiani juuri ennen pyöräilyosuuden puoltaväliä. Jalat tuntuivat aika tuoreilta ja hyviltä joten tykitin menemään. Vaihto sujui paremmin, vaikka pyöräosuudella varpaat ja sormet menivät aika kohmeeseen.

IMG_20170901_222840_279 img-20170831-wa0070.jpg

Juoksun aloitin 1min30sek johdolla. Arvioin että se kyllä riittäisi Artun voittamiseen mutta Panun sen hetken juoksutasosta en ollut varma ja se vähän jännitti. Juoksu oli edestakainen reitti ja käännöksen jälkeen Kaurov tuli ensimmäisenä vastaan, Arttu ja Panu yhdessä noin 15sek Kaurovin perässä. Ero tuntui jo lyhentyneen mutten osannut mitään sanoa varmaksi. Pikkuvarvas oli verillä jo ensimmäisten kilsojen kohalla ja ensimmäiset 5km juoksin hieman maltilla etten ainakaan hyytyisi tokalle kiekalle. Juoksun puolivälin kääntöpisteessä sain kuulla että Kavrov ottanut minua 45sek kiinni, eli tasan puolet erosta! Panu ja Arttu olivat 10sek ottaneet kiinni. Tokalle kierrokselle pistin vähän ruutia lisää. Viimeisen kääntöpaikan jälkeen Kaurov tuli heti vastaan! Panu seuraavana yksin vastaan, Artulle oli käynyt jokin vastoinkäyminen. Venäläisen takaa-ajamana kipittelin minkä pystyiin loppumatkan ja sain pidettyä hänet takana ylittäen maalin ykkösenä 14sek turvin Kauroviin ja 1:37 erolla Panuun. SM kulta tuli uusittua ja ensimmäisen kerran jäi venäläisetkin taakse! Loppuaika 1:54:50

IMG-20170831-WA0095

 

SM kisat olivat Team Tinyspeed:ille menestyksekkäät. Miesten yleisessä sarjassa kultaa, naisten yleisessä sarjassa kultaa voitti Erika Parviainen ja pronssia voitti Henrika Parviainen. Naisten Age-Group sarjan Naisten 30-34 sarjan voitti Kaisu Avarmaa.

IMG-20170827-WA0009

 

 

Syyskuussa PM kisat Tanskassa.

Kisassa suurin osa oli tanskalaisia, mutta myös ruotsalaisia norjalaisia ja islantilaisia mukana. Miesten elite startissa reilu 40 kilpailijaa josta 3 kpl suomalaisia. Minä Joel af Hällström ja Samu Hanhela. Pyöräreitti oli aivan mahtava! reilu 50kpl 90 asteen mutkaa ja useampi neulansilmä 20km reitillä, mukulakiviä ja vauhtitöyssyjä joka välissä. Verinen pikkuvarvas ei ollut kerinnyt parantua edellisen viikonlopun SM kisoista.

Eniten jännitti meduusojen määrä, ne olivat isoja keltaisia polttavia tapauksia pitkillä lonkeroilla. Niitä oli uintialueella sadoittain. Käytiin porukalla uimassa päivää ennen kisaa ja meduusahan poltti naamaan ja käteen. Seuraavat 10h oli melko tuskaista, naama tuntui siltä kuin olisi rakkuloita täynnä mutta mitään ei kuitenkaan näkynyt.

DSC01036

Kisa oli vedestä lähtö, vajaa 5min meitä kellutettiin paikoillaan jääkylmässä vedessä, minä ja Joel lähdettiin vierekkäin. Ensimmäinen poiju oli todella lähellä, en muista tarkalleen mutta olisiko edes 100m ollut. Eli mieletöntä ryysistä oli odotettavissa. Joel sai hyvän lähdön, minulla hiukan heikko reaktio mutta hyvä kiihdytys ja pääsiin hyvin irti, tai niin ainakin luulin.. 40m kohdalla joku rupesi kiipeämään ylitseni, siinä vauhti hyytyi ja sitten tuli kymmenkunta uimaria väkisin yli ja minulla päälimmäinen ajatus oli vain saada happea, uiminen loppui kuin seinään. Järjetöntä mättöä jatkui kahden ensimmäisen kääntöpoijun ajan. Lopuksi hieman rauhoittui tilanne ja oletin olevani viimeisenä. Kun kaikki vastustajat ovat 2-3 päätä pidempiä pitkillä raajoilla ja painavat 20-30km enemmän ja päättävät tulla yli niin tuskin edes minua huomaavat. Noh, Joel oli kumminkiin vielä vierelläni ja uitiin sitten vierekkäin koko uintiosuus.

IMG-20170902-WA0021

Kisa jossa vaihdot ratkaisee kaiken niin märkäpuku päätti heittäytyä hankalaksi. T1 oli hidasta touhua ja porukka jonka kanssa pääsin ylös lähti karkuun ja jouduin tekee pyörällä helvatusti töitä yksin että sain sen kiinni. Lopulta porukka ei kulkenut kovin kovaa. Päätavoitteeni kisassa oli chillailla pyörän ja juosta tuoreilla jaloilla kovaa. Toteutus ei ihan onnistunut. Ryhmän kärjessä poljin turhan paljon ja hinasin muutaman edellä ajavan porukan kiinni, taisin hieman innostua reitin teknisyydestä. T2:seen tulin porukan kärjessä, mutta sama helvatun sählinki jatkui kun uudet kengät eivät tahtonut talkista huolimatta luiskahtaa jalkaan. Ryhmän viimeisenä aloitin  juoksuosuuden ja napsin päänahkoja ensimmäisten kilsojan aikana kiitettävästi, pian sijoitukseni rupesi muodostua kun edellä juoksijat pysyivät saman etäisyyden päässä, samoin perässä tulijat. Juoksuosuus 17:25 riitti parhaana suomalaisena 12. sijaan, siihen olen tyytyväinen. Uintiosuuden 9:22 aikaa olisi 45sek pystyttävä parantamaan. Onpahan taas tekemistä treenikaudella 😉

IMG-20170902-WA0008

Seuraavana päivänä osallistuttiin vielä Supersprintin joukkuekilpailuun. Kolmen hengen joukkueella: Samu Hanhela, minä ja Henrika Parviainen. Minä hoidin aloitusosuuden, uinnin lähtö sujui nyt paremmin kuin edellispäivän startissa, käsissä kyllä painoi hapot vielä voimakkaana, uinnista 10sek päässä kärjestä. Vaihto sujui nopeammin. Tanskalaisen Rössnerin kanssa poljettiin porukkaa pikkuhiljaa kasaan. ainoastaan kärkikaksikko oli karkuteillä pyörän jälkeen. Kolmantena lähdin juoksuosuudelle ja viidentenä läppäsen henkun liikkeelle 30sek kärkeä perässä. Henkulla vahva uinti ja pyörä. Hän myöskin kolmantena juoksuun ja viidentenä vaihtoon. Samu taisteli päästäseen kärkiporukkaan pyöräilemään, tanskan ykkösnimi Shilling lähti kuitenkin niin kovaa ettei Samu pysynyt mukana. 6. sija maalissa on hyvä suoritus meidän porukalle. Hauskaa oli todellakin, jokaisen vetäessä kaikki lajit hyvin lyhyenä, kului aikaa vain reilu 15min viestinviejää kohti.

 

Syyskuussa Ironman 70.3 Rügen

Ehkä olin hieman yli optimistinen kisakalenterin suunnittelussa, oli ensimmäinen ajatus kun kuusi päivää edellisestä kisasta ja taas oli kisa edessä. Kroppa oli edelleen ehjä ja kaikki lajit tuntuivat teknisesti hyviltä ennen kisaa, myös uni ja ruoka maistui joten kauhean pahassa jamassa kroppa ei voinut olla. Olinko sitten riittävän palautunut puolimatkan rääkkiä varten niin sen sai nähdä vasta kisassa.

IMG-20170911-WA0006

Uinnin startti oli minulle pahin mahdollinen, 40 Pro miestä starttilistalla, kapea 10m aukko mistä lähteä. Rannalta juoksu ja hyvin pitkälle ulottuva matala ranta-alue. Tämä tarkoitti sitä että vedessä joutui juoksemaan todella pitkälle jalkoja nostellen ennen kuin kannattaa aloittaa uinnin. Näillä lyhyillä pätkäjaloilla ei kovin pitkälle juosta ennen kuin pohja katoaa jalkojen alta. Kisassa jouduin aloittamaan uinnin kun muut pystyivät juoksemaan 50m minua pidemmälle. Uinnin alussa olin hetken aivan viimeinen mutta pikkuhiljaa sain jengiä kiinni, kärkiporukka ja pääjoukko pääsi karkuun mutta tulin ensimmäisen takaa-ajoporukan kärjessä vedestä ylös. No saman tasoituksen kuin veteen mennessä jouduin antamaan vedestä noustessa myös. 15 miestä juoksi ohitseni, kun minä vielä uin enkä edes nähnyt, kuinka kaukana pohja on. Pitkän hapottavan vedestä nousun jälkeen pääsin vihdoin kuivalle maalle, jalat niin loppu rantajuoksusta että en tuntenut jalkojani reisistä alaspäin. Vaihtoalueelle oli matkaa vielä reilu 800m!!! Siinä sai minuuttitolkulla juosta jopa rappusia ylös alas märkäpuku puolivälissä ennen kuin pääsi vaihtoalueelle, sen sisällä vielä about 500m juoksua ennen kuin pääsi pyörän selkään. Kisan kärki tuli vaihtoalueella vastaan pyöriä taluttaen kun minä juoksin sisään vaihtoaluepussin kanssa, olin pari minuuttia kärjestä jääneenä sijalla 17.

20170917_082646

Pyörälle pääsin nätisti kolmen kovan tyypin kanssa juuri ennen suurempaa takaa-ajoporukkaa. Pyöräily tuntui hyvältä ja vauhdikkaalta ensimmäiset pari kilsaa. Pyöräreitillä oli pitkiä suoria mutta myös isoja kumpuja joissa joutui laittaa pienen eturattaan ja runttaa useamman minuutin ylös. Olin meidän 3 porukasta viimeinen ja huomasin että minuun edellä oleva tanskalainen rupesi tippumaan vetäjän vauhdista, päätin lähteä ohi jotta pysyisin vetäjän mukana. Kiihdytin kunnes pääsin lähes tanskalaisen viereen, mutta silloin hän huomasi minut ja lähti kiihdyttämään estääkseen ohittamiseni, jouduin kiihdyttämään vielä lisää ja pääsin lopulta ohi, mutta siinä kesti turhan kauan ja nyt oltiin molemmat sen kärkivetäjän takarenkaassa. Jättäydyin kärkiajajasta 12m ja tanskalainen jättäytyi taakseni. Hetken päästä tuomarimoottoripyörä ajoi rinnalleni ja rupesi huutamaan numeroani, kovassa vastatuulessa en oikein kuullut mitä hän höpisi, hän rupesi hiljentämään ja käski myös minua hiljentämään, huusin kysyäkseni että mitä tapahtuu ja mitä asiaa hänellä on, että onko hän antamassa minulle rangaistuksen jostakin. Tässä välissä tanskalainen suhahti ohi ja 3 ryhmäni lähti omille teille. Tuomari selitti että en ole saanut rangaistusta mutta painotti että minun ohitus kesti liian kauan, yritin selittää että se tanskalainen kiihdytti kesken ohituksen ja että hänelle pitäisi antaa rangaistus blokkaamisesta, tämä ei mennyt tuomarin kuuleviin korviin. Jotakin hän vielä lässytti tovin josta en kuullut puoliakaan, tämän aikana se helvatun takaa-ajoporukka ajoi myös ohitseni. Vasta tämän jälkeen tuomari päästi minut jatkamaan kisaa. Aivan hiilenä jatkoin polkemista kiroillen että ikinä enää lähe tähän nazimaahan kisaamaan ja jos se tanskalainen tulee vielä selkäedellä vastaan niin sehän lentää ojaan! Noh nämä ajatukset väistyivät äkkiä kun saavutin takaa-ajoporukan perän, ja voi helvattu mikä peesiletka! 8 ajajaa joista 6 vikaa selkä suorana rullailee 1m päässä toisistaan ja hirveetä jojotusta joka nyppylän ja mutkan kohdalla. Totesin äkkiä että tässä jojossa ajan vielä jalat altani sekä kalastan ittelleni peesaamisesta rangaistuksen. Lähdin ohittaa letkaa, ja kun noin tiivistä letkaa lähtee ohittaa niin joutuu ohittaa koko läjän kerralla. Ajattelin että menen kärkeen vetämään mun omaa vauhtia. Letka jäi roikkumaan perääni, 10km jälkeen vähän himmasin tarkoituksella jos sieltä joku tulisi välillä kärkeen, no ei, kaikki lopetti polkemisen ja rullaili 5m sisällä kaikki 8. Totesin että pakko kai yrittää tehdä tästä oma kisa ja jatkoin polkemista. Yksin vedin koko ensimmäiset 45km. Kääntöpisteen jälkeen huomasin että ainoastaan 2 oli enää perässäni, juottopisteellä otin rauhassa pullon ja annoin heidän mennä ohitseni. Totesin että mun vetovuorot on tän kisan osalta tehty. Näillä nurkilla huomasin että jaloista loppui kokonaan ruuti. Selvisi että en ollut läheskään tarpeeksi palautunut tätä kisaa varten. Mietin jo että voisin keskeyttää kun olin kumminkin lähellä kisakeskusta vielä, mutta päätin kumminkin jatkaa yhden saksalaisen perässä. Toinen pyöräkierros tuntui todella lepsulta ja kevyeltä kun piti 12m kokoajan johonkin toiseen ajajaan. Yllätyksekseni loppuajassa toka kierrokseni oli vain minuutin hitaampi kuin ensimmäisen, jonka runttasin aika limitillä ilman vetoapua. Opinpa että pro sarjan kisoissa ei voi lähtee kisaa ”omaa kisaa” vaan hyvin paljon on kiinni muista kilpailijoista, jos lähtee sooloilemaan niin sitä raivaa tietä muille aivan ilmaiseksi. Pyörän jälkeen vähän jännitti mitä tapahtuu kun kosken jalalla maahan, pettääkö alta vai ei. Ei pettänyt mutta mitään askelkontrollia ei myöskään ollut.

IMG_8673

Juoksu lähti hyvin kamalan tuntuisena liikkeelle, saksalainen kenen kanssa ajoin pyörää ja tulin vaihtoon yhtä aikaa niin kipitti ekan kilsan aikana karkuun. Minä taistelin lähinnä pitääkseni juoksun edes juoksun näköisenä. 3km jälkeen kun yleensä juoksujalat ja rytmi löytyy niin tuntui kuin olisin jo juossut 19km, toivoin että tilanne siitä vielä kevenis, mutta ei se keventynyt. Juoksun sijaan vedin ”taisteluu” koko juoksuosuuden, asiaa ei helpottanut että juoksuosuudella oli 50m korkea mäki jossa 11% kaltevuus ja se piti juosta 4 kertaa ylös ja alas. Juoksu tuntui niin kamalalta ja hitaalta että oletin juoksuaikani olevan 1:35 luokkaa, ei se ihan sitä ollut mutta ei 1:29 mikään hyvä juoksu ole. Maalissa sijalla 20. Loppuaika 4:10 oli vartin hitaampi kuin tavoite. Vähän harmittaa, mutta kun niin paljon rasitusta kehossa niin ei ihmekään, kun ei kulkenut tuon lujempaa. Viidestä kilpailusta 4 jättionnistumista ja kaikki kisat maaliin ilman suurempia vammoja! Oli kyllä melkoisen rankka kisaputki, tähän on hyvä päättää kausi.

 

 

Uusi treenikausi alkaa lokakuussa mielekkäin tunnelmin! Kiitos Cyclecenter! Ensi kaudella kiidän Ridley Noah SL pyörällä. Kannattaa piipahtaa kauppakeskus Kluuvissa, siellä on uusi liike avattu. 4Runners ja Cyclecenter samoissa tiloissa!

DSC_8757

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s