Ironman 70.3 Dubai 2018. Valmistelut ja kisasuoritus

1_m-100803747-DIGITAL_HIGHRES-1693_047791-14554346Fiilistelykuva viime vuoden kisasta, tänä vuonna asento on tiukempi.

Kilpailuun valmistavat leirit

Kisan valmistelut sujuivat hyvin vaihtelevasti. Syksyn ja alkutalven treenimäärät jäivät tavoitteesta melko paljon kun elämä otti uutta suuntaa uuden asunnon, uuden auton ja uuden työn merkeissä. Syksyllä sain kuitenkin toteutettua juoksutreenit hyvällä säännöllisyydellä, ilman vammoja ja sain kilometrimäärääkin mukavasti nostettua ja näin itsevarmuutta juoksun tasosta. Talvikauden treenaamiset koostuivat käytännössä vain kahdesta etelänleiristä. Ensimmäinen oli joulukuun alussa pari viikkoa gran canarialla. Heti leirin ensimmäisellä treenipäivällä kaaduin pyörällä vuoristossa. Suuremmilta vammoilta vältyin, mutta haavat olivat sen verran laajat että leirin eka viikko meni päin skutsia.

 

DSC_8829 DSC_8831

Tokalla viikolla sain kohtalaisen hyvää treeniä aikaiseksi ja kyynelten laakso nousi melko kepeästi ylös uudella Ridley Noah SL pyörällä.

DCIM101_VIRB

Vammautuneena leirillä päätin että jos haluan Dubain kisassa yhtään saada mitään järkevää aikaiseksi niin olisi pakko toteuttaa vielä korvaava yhden viikon leiri ennen kisaa.

DCIM101_VIRB

Tammikuussa vietin vielä yhden leiriviikon teneriffalla. Sain toteutettua laadukasta avovesiuinti ja pyörätreeniä. Leirin pitkä lenkki 188km jossa 4930m nousua aiheutti hieman lisähaasteita kun puolivälin nurkilla irtosi pari eturattaan kiinnityspulttia. Pikkukylästä yritin etsiä auto- tai motskarikorjaamoa, löytyihän niitä, mutten arvannut että paikalliset ovat niin mulkkuja että vaikka tavoitin liikkeen omistajat liikkeissään niin eivät suostuneet myymään pultteja vaikka sellaiset löytyi hyllystä, koska olivat menossa pian siestalle. Vaikka kuinka yritin kertoa että nyt on hätä, että en pääse hotelille ilman niitä pultteja enkä kykene odotamaan nyt 3h koska tulee pimeä ennen kotiintuloa. Paikallisia ei kiinnostanut pätkääkään. Mietin sitten että miten ihmeessä pääsen takas hotellille, olisin mennyt mitä reittiä tahansa niin olisi se vaatinut semmosia nousuja ettei rattaat olisi kestänyt. Kysyin paikallisilta että mistä saisi nippusiteitä ostettua keskellä siesta-aikaa. Sain ohjeeksi etsiä kiinalainen sekatavarakauppa. No siinä tuli pyörittyä kylää ristiin rastiin kunnes se lopulta löytyi. Vedin nippusiteillä rattaat kiinni ja lähdin polkemaan ylös teidelle. Loppulenkki sujuikin sitten hyvin, vaikka pimeä pääsi pahasti yllättämään kotimatkalla.

DCIM101_VIRB

 

Dubain kilpailu

Kisaan valmistauduin palautumalla huolellisesti ja tekemällä kehonhuollot huolellisesti. Ainoat treenit paria viikkoa ennen kisaa olivat vain kevyitä tuntumaa ylläpitäviä treenejä. Varusteet ja välineet tarkastin huolella ja huolsin tarvittavat.

Kilpailupaikalle saavuin niin myöhään kuin mahdollista, kisainfoon oli pakko keretä, vaikkei siellä tällä kertaa mitään kuittausta ollut. Dubaissa on hankalampi toteuttaa kisaa edeltävät viimeistelytreenit kun kaupunkisuunnittelu ja tieverkosto ei anna mahdollisuutta urheilla kuin käytännössä rantatietä edes takas. Toki löytyy ihan pyöräilyä varten tehtyä tiepätkää, mutta se on sen verran kaukana kaikesta että sinne pitää taksilla mennä. Olosuhteet olivat tuuliset ja rannalla aallokko sen verran suurta että punasta lippua liehu uintikiellon merkeissä reissun jokaisena päivänä.

Kisatankkaus sujui suunnitelmien mukaan uudella malto+vitargo+suola miksillä. Pyörä tuli testattua että toimii, samoin märkäpuku. Pientä jännitysmomenttia kisavalmisteluun toi kun vein pyörää bike check-iniin päivää ennen kisaa. Pyörä piti viedä taksikyydillä, koska tieverkosto ei sallinut pyöräilyä. Suurin piirtein puolivälissä taksikyytiä kuului selkeä suhahdus takakontista. Siinä aprikoin että menikö rengas vai paikkausvaahto. Perille päästyä tarkistin ja eturengas se oli, taksikuski oli hieman hämillään kun sanoin haluavani heti takas mistä hän minut noukki. Takas hotellihuoneeseen tutkimaan miksi ihmeessä rengas posahti vaikka painetta oli 8bar renkaan kestäessä 10. Sisäkumi oli puhjennut vanteen puolelta vaikka vannenauha täysin ehjä. En löytänyt syytä puhkeamiselle muuta kuin mahdollisesti hapertunut sisäkumi. Uutta gummia kehiin, siinä asentaessa kovasti ihmettelin miten löysästi ulkorengas istuu vanteella. Täytin renkaan, joka räjähti nyt 7bar kohdalla, oli reuna kiivennyt yli. Ja ei, sisäkumi ei ollut välissä. Rupes pikkuhiljaa hermostuttaa kun tiesin että bike-check in menee jossain välissä kiinni ja minä istun vielä hotellihuoneessa rikkomassa omia kisavälineitä. Vielä löytyi yksi sisäkumi. Selventääkseni tilanteen hermostuneisuutta, kisaan siis 650c kokoisilla kiekoilla ja renkailla, joita ei myydä missään expoissa. Eli minun pitää ottaa kaikki mahdolliset varaosat ja renkaat kotoa mukaan. Etukiekossa on avorengas ja takakiekossa on tuubi, koska zipp ei enää tee 650c etukiekkoja tuubina. Vaihdoin sitten vielä täysin tuoreen ulkokumin ja paksumman treenisisäkumin. Nyt näytti pysyvän, mutta en uskaltanut yli 7 bar laittaa.

Sieppaa

Kisa-aamuna eloveenat naamariin, ei uponnut kyllä muutamaa lusikallista enempää, mutta väkisin ei kannata silloin safkaa mättää. Viimevuodesta viisaantuneena en mennyt veteen alkuverkkaamaan, koska jäätyisin pystyyn siinä kymmenessä minuutissa ennen starttia. Otin hyvän juoksualkuverran ja pieni hiki päällä kun märkäpukua rupesin repimään päälle. Starttimuoto oli rannalta juoksu, mikä sopii minulle erittäin huonosi kun olen niin lyhyt ja kevyt. Eturiviin minulla ei ollut saumaakaan päästä, ja vaikka olisin päässytkin niin minut olisi juoksun alkumetreillä tyrkätty nurin, siitäkin on kokemusta. Lähtö kun tapahtuu niin isot ja vahvat pääsevät väkisin rynnimällä hyviin asetelmiin uimaan, tämmöiset höyhensarjalaiset kuin minä, joutuu lähinnä taistelee ettei delaa muitten alle. Startissa onnistuin melko hyvin ja pääsin porukan puolivälin nurkille taistelee ryysiksen keskelle, erotin samantien ne jalat joiden perässä pitää pysyä. Harmikseni jäin muutaman isokokoisen heikon uimarin taakse sumppuun. Uinnin ensimmäiset ehkä 300m olivat tyynessä vedessä luksusjahtien venesataman sisällä, kun päästiin aavalle merelle niin alkoi melkoinen aallokko, joka selkeästi aiheutti vaikeuksia kokemattomille uimareille. Pääsin hyvin nopeasti hitaista uimareista eroon. Mutta harmikseni kärkiryhmä oli saanut 20m kaulan. Vedin seuraavat 200m ylikovaa yrittäessäni saada ryhmän kiinni, mutta yksin suunnistaen isossa aallokossa nopeampien uidessa toistensa peesissä niin tehtävä oli mahdoton. Jouduin uimaan yksin koko uintiosuuden, suunnistaminen hidasti menemistäni merkittävästi, perässäni roikkui muutama uimari, jonka minun olisi helposti pitänyt pestä uintiosuudella. Myös vasta-aurinko oli todella paha, tämä oli selkeästi suunnistuksen osalta urani haastavin uintiosuus.

Sieppaa2

Nousin kakkosporukan kärjessä ylös vedestä, mukana kovia tykkejä ja mitalisuosikkeja pari.

Sieppaa1

Vaihto sujui ripeästi ja pääsin ensimmäisten joukossa pyöräilemään.

Sieppaa3

Päätin heti alussa että en aio asettua pyöräilyssä vetäjän rooliin. Sen virheen tein Ruegenin kisassa syksyllä. Päätin asettua pienen 5 hengen ryhmän hännille. Pyöräporukkamme lähti todella hyvää kyytiä ja melkein saatiin kärkiryhmä kiinni, olivat vain 200m päässä. Silloin harmikseni pyöräporukkamme letka katkesi pari heppua ennen minua, minulla ei ollut siinä vaiheessa rahkeita tykittää 10min maksimitehoilla saadakseni karkulaiset kiinni. Minulla oli omat haasteet saada nesteet ja geelit imeytymään kun puuro oli pahasti vatsassa tukkeena. Vasta 30km kohdalla pyöräosuudella sain ensimmäiset nesteet ja ekan geelin pysymään sisällä. Pyöräporukan karkulaiset olivat näemmä väsähtäneet ja tulivat selkä edellä vastaan pyöräilyn puolivälissä. Tässä vaiheessa oloni oli vielä vahva ja tiesin että näitten vauhdissa jos pysyn niin tulee hyvä kisa. Junan hännillä olemisen heikot puolet on vauhdin voimakas jojoilu. Tein pyöräosuuden aikana kymmeniä 30-45sek maksimikiihdytystä. Myös peesaamisen riski on suurin, välillä joutuu ihan kunnolla himmaamaan kun edellä menijä lähestyykin yllättäen, sitä joutuu myös jatkuvasti kurkkimaan taakse onko tuomari lähellä, koska rangaistus on helpoin heittää letkan viimeiselle. Tämän takia yritin pitää se 20m edelläajavaan kokoajan, jotta minun ei tarvitsisi kokoajan pelätä onko tuomari vieressä. Pyöräilyosuus oli alussa yllättävän kylmä Joona sanoi että +12 astetta oli mittari näyttänyt. No sen huomasin konkreettisesti juottopisteellä. Heitin ensin vanhan pullon pois ja hidastin vauhtia reilusti uutta pulloa ottaessa. Juomapullot olivat brittilaisen urheiluravinnevalmistajan High5 pulloja ja minä annoin sille pullolle kirjaimellisesti ylävitoset ja sen jälkeen se pyöri maassa, näpit olivat aivan kohmeiset enkä saanut pullosta otetta. Minulla ei ollut varaa pysähtyä koska olin jo jättäytynyt junasta 200m ja se vaati 5min täysiä polkemista että sain sen kiinni. Jouduin polkemaan seuraavat 30-40km ilman juotavaa, vasta 10km ennen pyöräilyn loppua sain pullon, joka oli urheilujuomaa vaikka sen piti olla vettä, jouduin siis sitä litkiä ja jättää geelit syömättä.

Sieppaa4

Minun piti suunnitelman mukaan pyöräosuudella saada vedettyä 6 geeliä ja 3 pulloa vettä. Sain vain 2 geeliä syötyä ja 1,5 pulloa juotavaa. Tämä ei vaikuttanut pyöräosuuden aikaan juurikaan, mutta tiesin sen aiheuttavan jotain vaikeuksia juoksuosuudella.

Sieppaa5

Pyöräilyosuuden 90km aika 2:04, antoi hyvät asetelmat juoksuosuudelle.

Sieppaa6

Juoksu lähti hyvin liikkeelle, aloitin heti geelien syömisen yrittäen paikata pyöräosuuden kämmiä. Puoliväliin asti pysyin 1.20 juoksuajan vauhdissa, meno tuntui rennolta ja pidin sijoitukseni hyvin, mutta 12km jälkeen vauhti romahti melko nopeasti.

Sieppaa8

Vasen lonkankoukistaja oli aivan lukossa, samoin oikea etureisi oli todella kramppiherkkä. Juoksu muuttui köpöttelyksi ja ainoa toivoni oli yrittää pitää kierroksia yllä. Vauhtini hyytyi mateluksi ja juoksussa tuli 7min tavoiteajasta hitaampi ja juoksun lopulla menetin ikävästi useita sijoituksia.

Sieppaa9

Kisan loppuaika oli 4:04 kun tavoite oli 3:55. Ilman juoksun romahdusta olisi tavoiteaika ollut savutettavissa pienellä loppukirillä. Kisasuoritukseen olen silti tyytyväinen, todella moni asia sujui nappiin. Taakse jäi paljon kovia menijöitä, kunto on kova ja itseluottamus korkealla. Pieni virhe pyöräosuudella kostautui, mutta ei onneksi aiheuttanut keskeytystä. Tästä sain todellakin uutta intoa kevään treeneihin ja selkeät treenitavoitteet ja tarvittavat painotusalueet selkeentyi. Nyt sitä palautumista! 🙂

Huhtikuussa uutta leiriä luvassa.

Tarkkasilmäinen näkee mitä tässä uinnin lähdössä olisi pitänyt tehdä toisin 😉

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s